Pientuulivoimalat ovat teholtaan vähäisempiä kuin teolliseen tuotantoon käytetyt turbiinit. Pientuulivoimaloita käytetään muun muassa maataloudessa, laitoksissa, kotitalouksissa, vapaa-ajan asunnoissa ja purjeveneissä. Pientuulivoimaa voidaan käyttää kohteissa, jotka eivät ole sähköverkon piirissä, mutta yhä useammin niitä asennetaan sähkönjakelun piirissä oleviin taloihin. Näissä taloissa pientuulivoimala lisää omavaraisuutta ja pienentää sähkölaskua.

Tuuliselle paikalle sijoitettu pientuulivoimala on energiataloudellisesti ja ympäristön suhteen hyvä vaihtoehto hajautettuun energiantuotantoon.

Mihin pientuulivoimaa yleensä käytetään Suomessa?
– Akkujen lataus ja niistä sähkön käyttö 12 V, 24 V, 48 V tai 230 V -järjestelmissä.
– Lämmitysenergian tuottaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmän vesi- tai massavaraajaan.
– Lämmitysenergian tuottaminen lämpimän käyttöveden varaajaan.
– Suora sähköntuotanto omakotitalon sähköverkkoon, jolloin voimalan sähkö muutetaan tavalliseksi verkkosähköksi ja voimala kytketään sulaketauluun. Yli- ja alijäämä otetaan normaalisti sähköverkosta.

Pientuulivoimalat ovat teholtaan yleensä enintään 20 kW:n tehoisia. Vähätehoisimpien pienvoimaloiden tehoalue alkaa siitä, mihin aurinkopaneleiden tehot päättyvät, noin 0,1 kW:sta ja 0,2 kW:stä. Alle 10 kW tuulivoimaloita kutsutaan myös mikroturbiineiksi.

Suomen vähätehoisin valtakunnanverkkoon kytketty tuulivoimala oli 1991 Imatran voiman (nykyisin Fortum Power and Heat). Se teho oli 50 kW. Nykyisin kaupalliseen käyttöön valtakunnanverkkoon kytkettävien voimaloiden teho on 1 000 kW – 3 000 kW.