Pientuulivoima

Pientuulivoimalat ovat teholtaan vähäisempiä kuin teolliseen tuotantoon käytetyt turbiinit. Pientuulivoimaloita käytetään muun muassa maataloudessa, laitoksissa, kotitalouksissa, vapaa-ajan asunnoissa ja purjeveneissä. Pientuulivoimaa voidaan käyttää kohteissa, jotka eivät ole sähköverkon piirissä, mutta yhä useammin niitä asennetaan sähkönjakelun piirissä oleviin taloihin. Näissä taloissa pientuulivoimala lisää omavaraisuutta ja pienentää sähkölaskua.

Tuuliselle paikalle sijoitettu pientuulivoimala on energiataloudellisesti ja ympäristön suhteen hyvä vaihtoehto hajautettuun energiantuotantoon.

Mihin pientuulivoimaa yleensä käytetään Suomessa?
– Akkujen lataus ja niistä sähkön käyttö 12 V, 24 V, 48 V tai 230 V -järjestelmissä.
– Lämmitysenergian tuottaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmän vesi- tai massavaraajaan.
– Lämmitysenergian tuottaminen lämpimän käyttöveden varaajaan.
– Suora sähköntuotanto omakotitalon sähköverkkoon, jolloin voimalan sähkö muutetaan tavalliseksi verkkosähköksi ja voimala kytketään sulaketauluun. Yli- ja alijäämä otetaan normaalisti sähköverkosta.

Pientuulivoimaloita ovat määritelmän mukaan voimaloita, joiden potkurin pinta-ala on alle 200 m2, joka tarkoittaa käytännössä nimellisteholtaan alle 50 kW laitteita.

Tyypilliset kesämökille asennettavat laitteet ovat muutaman 100 W tehoisia laitteita, eli niiden lapojen halkaisija on noin 2 metrin luokkaa. Kun taas verkkoon liitettyjen tai lämmityskäytössä olevien voimaloiden teho on tyypillisesti yli 2 kW ja lapojen halkaisija on 4 metristä ylöspäin. Pientuulivoimaloiden maston korkeudet ovat tyypillisesti 5 - 30 m.