Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Sähkösopimukset

Sähkönsiirtosopimus

Tuulivoiman tuottaja tekee sopimuksen sähköverkkoon liittymisestä ja sähkönsiirrosta sen verkonhaltijan kanssa, jonka alueelle tuulivoimala tai tuulipuisto aiotaan rakentaa. Verkonhaltija veloittaa tuottajalta liitymismaksun, jonka perusteet ovat erilaisia eri yhtiöissä.
Verkonhaltija veloittaa sähköntuottajilta siirtotariffia, joka muodostuu kiinteästä maksusta ja energiamaksusta, joka voi vaihdella vuorokauden ajankohdan ja vuodenajan mukaan. Siirtotariffit ovat yleensä tuottajille erilaiset kuin kuluttajille. Paikallisen jakeluverkonhaltijan siirtotariffit saa selvitettyä joko suoraan jakeluverkonhaltijalta tai Energiavirastosta.

Siirtotariffi ja liittymismaksut kannattaa selvittää jo tuulivoimaprojektin alkuvaiheessa, kun mahdollisia voimalaitoksen sijaintipaikkoja vertaillaan ja kannattavuuslaskelmia tehdään.

Sähkönmyyntisopimus

Tuulivoimasähkön myyntisopimusta ei tarvita, jos tuottaja kuluttaa kaiken tuulivoimalaitoksen tuotannon itse. Tällöin sekä tuotantopisteessä että kulutuspisteessä on oltava tuntienergiamittari. Jos tuulivoiman tuotanto ylittää hetkellisestikin (tuntitasolla) kulutuksen, on lopulle tuotannolle tehtävä sähkönmyyntisopimus. Jos tuulisähkön omistajan sähkönkulutusta ei mitata tuntienergiamittarilla, on yksinkertaisinta käyttää sähkönmyyntiyhtiötä välikätenä, jolloin myyntiyhtiö ostaa kaiken tuulivoimalaitoksen tuotannon ja myy sen tuulivoimalaitoksen omistajille. Suuri sähkön tuottaja voi myös myydä kaiken tuottamansa sähkön pohjoismaisessa sähköpörssissä (Nord-Pool).

Pientuulivoimalasta yleiseen sähköverkkoon siirtyvälle sähkölle ei välttämättä löydy ostajaa, joskin yhä useampi sähköyhtiö on ilmoittanut olevansa halukas ostamaan pientuottajien tuottaman sähkön. Ellei ostajaa löydy, sähköverkkoyhtiön kanssa voidaan sopia, että ylimääräinen sähkö siirtyy verkkoon ilmaiseksi.

Tuulisähkön myynnistä on tehtävä myyntisopimus. Tuotanto voidaan myydä sähkön myyntiyhtiölle tai suoraan kuluttaja(i)lle, mikäli myös kulutus mitataan tunneittain. Jos kulutus on jatkuvasti tuulivoiman tuotantoa suurempaa, tuottaja ei tarvitse muita myyntisopimuksia.

Tuotettu sähkö on mahdollista myydä kahdenvälisenä kauppana tai pohjoismaisen Nord Pool Spot-sähköpörssin kautta. Jokainen yli yhden megavolttiampeerin voimalaitos puolestaan on velvoitettu selvittämään sähkötaseensa Fingridille. Tämän lisäksi varmennetusta tuulivoimatuotannosta myönnettyjä sähkön alkuperätakuita on mahdollista myydä markkinoilla.

Neuvottelut verkonhaltijan kanssa

Verkonhaltija on velvoitettu liittämään verkkoon sähköntuottajan, jonka sähkölle on ostaja. Verkkoonliitynnästä tulee neuvotella sähköverkon haltijan kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Suoraan jakeluverkkoon voidaan liittää vain suhteellisen pieniä tuulivoimalapuistoja, suurempien tuulipuistojen tekniset vaatimukset nousevat ja ne tulee liittää suoraan alue- tai kantaverkkoon.

Yli 250 MW tuulipuistot liitetään aina 400 kV jännitteiseen kantaverkkoon. Usein myös 100 - 250 MW tuulipuistot liitetään verkkoteknisten näkökulmien vuoksi suurjänniteverkkoon. Alle 100 MW:n tuulipuistot voidaan liittää 110 kV verkkoon, kunhan verkon riittävyys on tarkistettu. Fingrid vastaa kantaverkosta ja tekee tarvittavat kantaverkon verkkotarkastelut hankevastaavan kanssa.

Selvitys verkkoon liitymisestä tulee tehdä ennen YVA -menettelyn aloittamista.

Verkkoon liittymisen kustannukset

Suomen lainsäädännön mukaan uuden sähköntuottajan, jonka tuotantolaitos on yli 2 MW, on katettava verkon vahvistamisen kustannukset niiltä osin, kuin verkkoa joudutaan vahvistamaan yksinomaan tuotantolaitoksen takia.

Kustannukset eivät yleensä ole este suurien tuulivoimapuistojen rakentajille, mutta keskikokoisten puistojen (10-20 MW) näiden kustannusten osuus voi nousta kohtuuttoman suuriksi. Verkkoyhtiön kanssa on hyvä neuvotella vahvistamiskustannuksista jo projektin alkuvaiheessa.

Verkkoselvitys

Verkkoselvityksessä Fingridin edustaja ja hankevastaava käyvät yhdessä läpi verkkoon liitynnän vaatimukset ja mahdollisuudet. Verkkoselvityksen lopputuloksena on tieto tuulivoimalan kantaverkon liittämispaikasta, verkon mahdollisista vahvistustarpeista ja arvio milloin tuulivoimala voidaan liittää verkkoon.

Hankevastaava tarvitsee seuraavat tiedot ennen verkkotarkastelua:

- Tuulipuiston sijoittuminen
- Suunniteltu sähköntuotantoteho
- Toteutusaikataulu
- Ennuste tuotannon kehittymisestä ja mahdollisesti puiston laajentumisesta

Fingrid arvioi muut verkon kehittämiseen vaikuttavat tekijät (alueen nykyinen sähköverkko, verkon perusparannustarve, alueen voimantuotanto ja sähkön kulutus), sekä huomioi myös muut suunnitteilla olevat hankkeet, joilla on vaikutusta sähkön tuotantoon tai kulutukseen. Näiden tietojen perusteella Fingrid tekee kantaverkon osalta tarvittavat verkostolaskelmat, joilla selvitetään kantaverkon siirtokyvyn riittävyys tulevaisuudessa.

Lähteet:

Energiavirasto, sähkön alkuperätakuu

Fingrid