Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Tuulivoiman ympäristövaikutukset

Positiiviset ympäristövaikutukset

Tuulivoima on polttoainevapaata energiaa, josta ei synny päästöjä ilmaan, veteen tai maahan. Tuulivoiman omat hiilidioksidipäästöt ovat noin 10 g/kWh ja ne muodostuvat lähinnä tuulivoiman rakentamisen, kasaamisen, kuljettamisen ja huollon aiheuttamista päästöistä [1].

Tuulivoiman positiiviset ympäristövaikutukset ovatkin energiatuotannon hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen väheneminen. Se kuinka paljon nämä päästöt vähenevät riippuu siitä, mitä sähköntuotantomuotoa tuulivoimalla korvataan. Mikäli tuulivoimalla korvattaisiin hiililauhdevoimaloiden sähköntuotantoa oli hiilidioksidipäästöjen vähennys luokkaa 800-900 gCO2/kWh. Tämä on karkeasti tuulivoiman kasvihuonekaasuja vähentävä vaikutus esimerkiksi Tanskassa, jossa on paljon hiililauhteeseen perustuvaa sähköntuotantoa.

Suomessa kulutettavasta sähköstä tuotetaan suuri osa maakaasulla, vesivoimalla ja ydinvoimalla, joiden ominaiskasvihuonekaasupäästöt ovat hiililauhdevoimaloita pienemmät. Siinä vaiheessa kun tuulivoimalla tuotetaan 10 % koko pohjoismaiden sähkön kulutuksesta, ydin- ja vesivoima tuotantoa korvautuu kuitenkin vain hyvin vähän. Suomen sähköntuotannon rakenne huomioituna on arvioitu, että tuulivoiman kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus olisi aluksi noin 700 gCO2/kWh. Kun tuulivoimaa yli 10 % sähkönkulutuksesta vähentävä vaikutus olisi noin 600 gCO2/kWh, ja siinä vaiheessa kun hiilivoimaa ei enää järjestelmässä ole, vaan tuulivoima korvaisi kaasuvoimaa, noin 300 gCO2/kWh. [2,3]

Negatiiviset ympäristövaikutukset

Kuten kaikella energiatuotannolla, myös tuulivoimalla, on negatiivisia ympäristövaikutuksia. Tuulivoiman ympäristövaikutukset voidaan jakaa rakentamisen aikaisiin, käytön aikaisiin ja käytön lopettamisesta aiheutuviin vaikutuksiin. Ympäristövaikutukset ja ennen kaikkea niiden merkittävyys riippuu monista tekijöistä, kuten hankkeen koosta ja toteutustavasta, sijoituspaikan olosuhteista ja alueen muista käyttömuodoista. Rakennettaessa esim. ennestään teolliseen ympäristöön tuulivoiman ympäristövaikutukset maisemallista vaikutusta lukuun ottamatta eivät juuri ole erotettavissa alueen muiden toimintojen aiheuttamasta tasosta. Sen sijaan rakennettaessa herkkään ympäristöön (esim. luonnontilainen tunturin lakialue tai ulkosaaristo) vaaditaan tuulivoimahankkeelta tarkkaa ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista. Suositeltavinta olisi välttää tuulivoiman rakentamista kaikkein herkimmille alueille.

Tuulivoiman aiheuttamia negatiivisia ympäristövaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää tuulivoimalaitosten sopivalla sijoittamisella. Suomen luonnonsuojeluliiton ekoenergia-merkin kriteerit ovat hyvä lähtökohta sijoituspaikan valinnalle. Ekoenergia-merkki osoittaa kuluttajille ympäristön kannalta parhaat energiamuodot ja se voidaan myöntää tuulivoimalla, biopolttoaineilla, vanhalla vesivoimalla ja aurinkopaneeleilla tuotetulle energialle sekä energiansäästöä edistäville palveluille. Ekoenergia-merkki myönnetään tuulivoimalle sillä ehdolla, että voimala ei sijoitu luonnonsuojelualueille, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille tai kulttuuriperintöalueille tai kansainvälisesti ja valtakunnallisesti tärkeille lintualueille. [4]

Lähteet:

1. Arvensen A, et al, 2009. Extended life-cycle assessment for offshore wind power. Seminaariesitelmä, European offshore wind konfrence, 15.9.2009.
2. Soimakallio, S, Savolainen I. (eds.), Technology and Climate Change CLIMTECH 1999-2002, Technology
Programme Report 14/2002 Final Report, TEKES, Helsinki 2002
3. Holttinen, H, Tuhkanen, S, 2004. The effect of wind power on CO2 abatement in the Nordic Countries, Energy Policy Vol 32/14 pp 1639-1652.
4. Suomen luonnonsuojeluliitto