Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Äänivaikutukset

Tuulivoimalaitoksen aiheuttama ääni jaetaan aerodynaamiseen ja koneistoääneen. Koneistoääni on nykyaikaisissa tuulivoimalaitoksissa hyvin vähäistä.

Aerodynaamisen äänen voimakkuus riippuu tuulen nopeudesta (likimain lineaarisesti), roottorin koosta ja pyörimisnopeudesta sekä lavan (etenkin kärjen ja jättöreunan) muotoilusta [1].

Kuva 1. Vaihteistolla varustetun tuulivoimalaitoksen äänentuoton kannalta keskeiset osat ja niiden keskimääräinen osuus äänitehotasosta [2].

Roottorin suuresta koosta johtuen äänen voimakkuuden lähtötasoa ei voida mitata. Tämän vuoksi mitataan äänen voimakkuus n. 50 m etäisyydellä ja määritetään lähtötaso laskennallisesti. Äänen voimakkuudeen lähtötason määrittäminen ja vaimeneminen lasketaan melumittauksista olettaen, että “kaikki ääni tulee roottorin keskipisteestä”. Menetelmä antaa siis todellista suurempia arvoja. Laskennalliset lähtötasot vaihtelevat 1 - 2 MW:n laitoksilla yleensä välillä 99 – 105 dB(A).

Äänen voimakkuus vaimenee kääntäen verrannollisesti etäisyyden neliöön (pistemäinen lähde), lisäksi ääntä absorboituu väliaineeseen (ilmaan). Tuulivoimalaitoksen juurella vallitseva äänen voimakkuus on n. 60 dB mikä vastaa normaalin puheäänen voimakkuutta.

Teollisen kokoluokan voimaloista (2 – 3 MW) koostuva maalle sijoitettu tuulipuisto alittaa 40 dB meluarvon (tiukin YM:n meluohjearvo, joka koskee taajamien ulkopuolisia virkistys- ja loma-asutusalueita yöaikaan klo 22-07) tyypillisesti 700-1000 m etäisyydellä lähimmästä voimalasta, riippuen voimaloiden lukumäärästä, maastosta ja kasvillisuudesta, jne. Tuulivoimaloiden sijoittelua varten voi arvioida tarvittavaa etäisyyttä asutuksesta esimerkiksi alla olevan taulukon avulla, jossa on esitetty tuulivoimalaitoksen aiheuttaman äänen vaimeneminen maan pintatasolla etäisyyden funktiona (äänen lähtötaso konehuoneen korkeudella) [1].

Ympäristöministeriön meluohjearvot (VN 993/1992) ovat tiukimmat loma-asutus- ja virkistysalueilla: 45 dB(A) päiväsaikaan ja 40 dB(A) klo 22-07. Taajamissa asutusalueilla meluohjearvot ovat 50-55 dB(A). Tuulen taustakohina ylittää 40 dB(A) arvon tuulennopeudella 3-5 m/s, siis käytännössä aina, kun tuulivoimala toimii. Rannalla ja merellä aaltojen kohina lisää taustamelua. Näin ollen nykyiset meluohjearvot soveltuvat huonosti tuulivoimalle.

Meluvaikutusten arvioinnin tekee ongelmalliseksi myös se, että äänen voimakkuus ei useinkaan olennaista, vaan sen häiritsevyys (mikä puolestaan riippuu kuulijasta ja tilanteesta, esim. 50 dB melutaso kesämökillä loma-aikana koetaan todennäköisesti huomattavasti häiritsevämmäksi kuin 55 dB melutaso toimistossa työaikana).

Ympäristöministeriö on julkaissut kolme ohjetta tuulivoimaloiden melun mitoittamiseen ja todentamiseen. Ohjeet tulivat voimaan 28.2.2014 ja ovat voimassa toistaiseksi. [3] Valtioneuvosto viimeistelee parhaillaan asetusta tuulivoimaloiden melutason ohjearvoista, joka valmistunee alkuvuodesta 2015.

Lähteet:

1. Energia-Ekono Oy, 1999b. Tuulivoiman projektiopas. Motivan julkaisu 5/1999.
2. Rogers, A.L, Manwell, J.F. , 2002. Wind Turbine Acoustic Noise. Di Napoli, 2007 mukaan.
3. Ympäristöministeriö