Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Vaikutukset eläimistöön ja kasvillisuuteen

Tuulivoimalan käyttö ei vaikuta sen ympärillä olevaan kasvillisuuteen. Sen sijaan eläimistöön voimalalla on vaikutuksia. Tuulivoiman käytön aikaisista vaikutuksista isoimpana pidetään vaikutuksia linnustoon.

Linnut

Tuulivoimaloiden vaikutukset linnustoon aiheutuvat pääasiassa käyntiäänen ja lapojen liikkeen häiritsevästä vaikutuksesta pesintään ja ravinnon etsimiseen sekä vähemmässä määrin lintujen törmäämisriskistä.

Häirintävaikutus

Tutkimusten mukaan erityisesti muuttavat ja talvehtivat linnut karttavat tuulivoimaloita. Sen sijaan pesivien lintujen ei ole juurikaan todettu häiriintyvän tuulivoimaloista joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Yleisesti ottaen pesimälinnuston tiheyden ei ole todettu olleen alhaisempi tuulivoimaloiden läheisyydessä. [1]

Tuulivoimaloiden on osoitettu muuttavan lintujen ruokailualueiden käyttöä jopa 800 metrin säteellä [1]. Tästä syystä erään suosituksen mukaan tuulipuistoja ei tulisi sijoittaa alle kilometrin etäisyydelle arvokkaista lintualueista [2]. Toisaalta Tanskassa on todettu, että tuulivoimalat eivät vaikuta esimerkiksi haahkan normaaliin ravinnonhakukäyttäytymiseen sadan metrin etäisyydellä laitoksesta [3]. Eräässä tutkimuksessa on myös havaittu, että lintupopulaatio on kasvanut tuulipuiston ympäristössä ns. ”riuttavaikutuksesta” johtuen ravinnon lisääntymisen myötä.

Merialueilla ei ole juuri muita lintuja kuin meri- ja vesilintuja ja niidenkin pesät sijaitsevat saarilla tai luodoilla, eivät avovedessä. Tanskalaisen merialueiden tuulivoimaloiden lunnustovaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan merellä häirintävaikutukset ulottuvat selvästi maa-alueita kauemmas. Lähes kaikkien tutkimusalueella ruokailevien ja lepäilevien lintulajien tuulivoimaloiden välttämisetäisyys oli 2-4 kilometriä. Sama vaikutus todettiin niin kuikkalinnuilla, sukeltajasorsilla kuin ruokkilinnuillakin. Yleistäen voidaan todeta, että merialueiden tuulivoimaloiden sijoittaminen on vielä maa-alueitakin herkempi asia ja voimaloiden sijoittamisessa on oltava erityisen huolellinen. [1]

Törmäysriski

Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Törmäysriskin suhteen on havaittu, että paikallislinnut tottuvat tuulivoimaloihin ja osaavat lähes poikkeuksetta väistää niitä. Kilometrin mittainen tuulivoimalarivi aiheuttaa keskimäärin vähemmän lintukuolemia kuin kilometri maantietä tai korkeajännitejohtoa [2,4]. Monissa tutkimuksissa on todettu yksittäiseen voimalaan törmäävän selvästi alle yhden lintuyksilön vuodessa [1]. Tutkahavainnot ovat osoittaneet, että linnut lähtevät kiertämään voimaloita ajoissa jopa yömuutolla. Tuulivoimaloiden valkoinen väri, massiivinen olemus ja potkurien pitämä melu ovat ilmeisesti ominaisuuksia, jotka auttavat lintuja välttämään törmäämästä niihin [1].

Myös muuttolinnut osaavat yleensä välttää tuulivoimaloita. Muuttoreitti saattaa laitosten rakentamisen jälkeen siirtyä lajista riippuen 50 – 500 m. Muuttolintujen levähdyspaikoille sijoitetut laitokset saattavat erityisesti huonon näkyvyyden aikaan kuitenkin kertaluontoisesti aiheuttaa runsaasti törmäyksiä, koska muuttolinnut liikkuvat tiheinä parvina ja ovat väsyneitä muuttomatkasta. Suuret, raskasliikkeiset linnut ovat muita alttiimpia törmäyksille. Alueille, joilla pesii merikotkia, on syytä välttää tuulivoimaloiden, erityisesti tuulivoimapuistojen, rakentamista [2].

Myös Suomen Ajoksen tuulivoimapuistossa (10 kpl 3 MW:n tuulivoimaloita) tehdyt havainnot tukevat käsitystä, että muuttavat linnut osaavat väistää voimaloita. Ajoksessa tarkkailtiin lintuja huhtikuusta lokakuuhun 2008. Huhtikuussa kevätmuuton aikana etsittiin myös jäältä mahdollisesti tuulimyllyjen lapoihin törmänneitä lintuja.

Kevätmuuton aikana lintujen lentokorkeus tuulivoima-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä oli havaintojen mukaan pääasiassa alle 100 m. Valtaosa lajeista (n. 65 %) lensi hyvin lähellä vedenpintaa. Syysmuuton aikana valtaosa linnuista lensi korkeammalla, 40 – 100 metrin korkeudessa (Kuva1). Kevät- tai syysmuuton aikana ei todettu yhtään törmäystä tuulivoimaloiden rakenteisiin. [4]

Kuva 1. Syysmuuton aikana havaittujen lintujen lentokorkeudet % havainnoista (n= 2695) [4]

Syysmuuton aikana todettiin yhden haarapääskyparven lentävän voimalan lapojen pyörimisreitille. Linnuista kuusi teki väistöliikkeen ja lensi lavoista kauemmaksi, mutta kolme lintua väisteli lapoja onnistuneesti ja jatkoivat parven mukana matkaa. Myös lokakuussa todettiin neljän pikkulinnun parven lentävän lapojen välistä, mutta tällöinkään ei tapahtunut törmäyksiä. Suurempien lintujen todettiin tekevän väistöliikkeen selvästi kauempana tuulivoimalarakenteista, eikä läheltä piti – tilanteita syntynyt. [4]

Tuulivoima ja merikotkat

Maailmalla on paikoin osoittautunut ongelmalliseksi päiväpetolintujen ja tuulivoiman yhteensovittaminen. Merikotkien törmäyksiä tuulivoimaloihin on raportoitu mm. Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. Jostain syystä isot päiväpetolinnut, kuten merikotka, eivät havaitse pyörivien lapojen nopeutta ja saattavat törmätä voimalan lapoihin. Tästä syystä päiväpetolinnut tulee erityisesti ottaa huomioon tuulivoiman sijoittelussa.

WWF on julkaissut ohjeet merikotkan huomioon ottamiseksi tuulivoiman rakentamisessa. Ohjeen kartta on suuntaa antava ja osoittaa alueet, joilla merikotka tulee erityisesti huomioida. Kartan tarkoituksena ei ole kategorisesti estää rakentamista näillä alueilla, vaan tuoda esille alueet, joissa merikotkaan on kiinnitettävä erityisesti huomiota.

Tutkimustietoa tuulivoimaloiden sijoittamisesta suhteessa merikotkien pesiin on toistaiseksi hyvin vähän ja yleispätevän minimisuojaetäisyyden määrittäminen on sen vuoksi epävarmaa. Tarkemman ohjeistuksen laatiminen edellyttää lisää tutkimusta. Tästä syystä toistaiseksi suositellaan, että voimaloiden etäisyyden merikotkan pesästä tulisi olla vähintään kaksi kilometriä, ja tätä lyhyemmillä etäisyyksillä on merikotkien käyttäytymistä ja voimaloiden sijoittelua tutkittava tarkemmin. Tuulivoimalan ympäristövaikutuksia arvioitaessa on erityisesti määritettävä merikotkan ruokailualueet (kalaisat lahdet, runsaslintuiset ruovikot) ja vältettävä voimalan sijoittamista pesän ja ruokailualueen väliin.

ELY-keskuksilla on tieto tunnetuista merikotkien pesäpaikoista. Vaikka tieto on salassa pidettävää, voi ELY-keskus antaa tuulivoimahankkeen kehittäjälle jo hyvin varhaisessa vaiheessa alustavan tiedon siitä onko alueella pesää. Jos alueella, tai sen läheisyydessä on pesä, ELY-keskuksesta saa tiedon kuinka lähellä suunniteltua hankealuetta pesä sijaitsee, jolloin hanketoimija voi päättää alkaako kehittää alueella hanketta vai ei. Tuulivoiman rakentamista suunnittelevan kannattaa siis olla yhteydessä ELY-keskukseen heti hankkeen alussa, jo ennen vuokrasopimusten tekoa tai tuulimittausten aloittamista. Tarkan tiedon pesän sijainnista saa kun hankekehitys on pitemmällä, jolloin lintujen lentoreittejä yms. voidaan tarkkailla hankekohtaisissa selvityksissä.

Mikäli ELYn mukaan alueella ei ole kotkanpesää, voi vielä tiedustella WWF:ltä onko alue sellainen, että siellä voisi havaintojen perusteella olla uusi pesä, jonka tarkka sijainti ei vielä ole WWF;n tai ELYn tiedossa. Mikäli näin on, kotkanpesää voi todennäköisistä kohteista etsiä ennen lisäinvestointeja muihin selvityksiin.

Vedenalainen elinympäristö

Merituulivoiman merkittävimmät vaikutukset vedenalaiseen luontoon kohdistuvat rakentamisvaiheessa. Käytön aikaiset vaikutukset ovat yleensä vähäisiä, varsinkin jos läheisyydessä on muita toimintoja kuten satama tai laivaväylä.

Vedenalaiset perustukset muodostavat keinotekoisen riutan eläin- ja kasvilajeille. Tämä voi parantaa joidenkin lajien ja elinvaiheiden elinolosuhteita. Tanskassa merituulipuiston ympäristössä tehdyn tutkimuksen mukaan varsinkin simpukat kiinnittyivät tuulipuiston perustuksiin, ja kalojen sekä muiden eläin- ja kasvilajien määrät lisääntyivät.

Kalasto

Edellä mainittu riuttavaikutus voi luoda uuden elinympäristön joillekin kalalajeille. Toisaalta rakentamisvaiheessa kutualueita voi tuhoutua väliaikaisesti tai pysyvästi.

Hylkeet

Tanskassa on offshore-tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehty johtopäätöksiä tuulivoimaloiden vaikutuksista hylkeisiin. Hylkeet palannevat alueelle rakennustöiden jälkeen ja käytön aikana tuulivoimaloilla tuskin on merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin [5]. Tuulivoimalat tulee kuitenkin pyrkiä sijoittamaan suojeltujen tai muuten merkittävien hyljealueiden ulkopuolelle.

Sähkökaapelien vaikutukset

Merituulivoimahankkeissa pohjaeläimistö kärsii merikaapelien asennustoimenpiteistä, mutta tilanne normalisoituu nopeasti ja vastaavaa pohjaeläimistöä leviää alueelle nopeasti. Kaapelista aiheutuvan magneettisen kentän on arvioitu olevan suurempi kuin luontainen geomagneettinen kenttä ainoastaan korkeintaan metrin etäisyydellä kaapelista. Näin ollen kaapelin magneettikentällä ei liene merkittäviä haitallisia vaikutuksia eliöstöön. [6]

Lisätietoa:

J. Koistinen: Tuulipuistojen linnustovaikutukset. Tuulensilmä 1/2003.
Suomen tärkeät lintualueet-FINIBA

Lähteet:

1. Birdlife Suomi r.y., 2009. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa.
2. BirdLife Suomi r.y., 1997. Tuulivoimalaitosten vaikutukset lintukantoihin. Marcus Walsh, 30.4.1997.
3. Guillemette, M., Kyed Larsen, J. & Clausager,I., 1998. Impact Assessment of an Off-Shore Wind Park on Sea Ducks. – NERI Technical Report No. 227.
4. Ajoksen tuulivoimala-alueen linnuston tarkkailuraportti. PVO, 2009
5. Karlsson, J., 1987. Fåglar och vindkraft. Vindkraft Fågle, Vindkraftutrednings Betänkning, SOU 1988:32.
6. SEAS Distribution A.m.b.A., 2000. Havmøllepark ved Rødsand. Vurdering af Virkninger på Miljøet – VVM-redegørelse. Juli 2000.