Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Tuulivoiman maisemavaikutukset

Teollisen kokoluokan tuulivoimalat voidaan maisemavaikutuksiltaan rinnastaa muihin suurimittakaavaisiin elementteihin, kuten tehdasrakennuksiin, piippuihin ja voimajohtolinjoihin [1].

Tuulivoimaloiden sijoittaminen suomalaiseen, paikoin varsin pienipiirteiseen maisemaan on haasteellinen tehtävä. Hyvällä suunnittelulla on mahdollista välttää ja ennaltaehkäistä tuulivoimaloiden negatiivisia maisemavaikutuksia, ja toisaalta löytää sijoittamiselle ratkaisuja joiden avulla tuulivoimalat voivat tuoda ympäröivälle maisemalle lisäarvoa [1].

Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja voivat olla mm. valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Suunnittelun avulla tulee huolehtia siitä, ettei maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiden alueiden arvo ainakaan merkittävästi heikkene tuulivoiman rakentamisen takia.

Tanskan ympäristö- ja energiaministeriön tekemän tutkimuksen mukaan 0 – 7,5 kilometrin etäisyydeltä tuulivoimalat näkyvät selkeästi, 7,5 – 12 kilometrin etäisyydeltä voimalat näyttävät ’pieniltä’ mutta suuri lukumäärä tekee niistä näkyviä, 12,5 – 25 kilometrin etäisyydeltä voimalat näyttävät olevan kaukana, ja ne katoavat osittain horisonttiin. Yli 25 kilometrin päähän voimalat voivat vielä näkyä mutta ovat käytännössä näkymättömissä. [2]

Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksiin vaikuttavat seuraavat tekijät: [3]

1) Muodostelma (kuvio), johon tuulivoimalat sijoitellaan

Maailmalta saatujen kokemusten perusteella voidaan suositella tuulivoimaloiden sijoittelua geometrialtaan harmonisiin ja selkeisiin muodostelmiin. Tämä ei epäsäännöllisten maastonmuotojen vuoksi useinkaan ole mahdollista Suomen rannikolla eikä läheskään aina myöskään merialueilla epähomogeenisesta pohjatopografiasta johtuen.

2) Tuulivoimaloiden lukumäärä

Mitä enemmän tuulivoimaloita maisemaan sijoitetaan, sitä enemmän ne luonnollisestikin leimaavat sitä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on mahdollisuuksien mukaan suositeltavaa optimoida käyttämällä tarkoitukseen parhaiten soveltuvaa laitosyksikön teholuokkaa. Tuulivoimaloiden sijoittaminen ryhmiin on yleensä maisemallisesti parempi vaihtoehto kuin yksittäisten tuulivoimaloiden hajasijoitus. Keskittäminen on myös maisemakuvan kannalta suositeltavaa, sillä tällöin rakentamiselle herkimmät alueet voidaan säilyttää voimaloilta vapaana [1]. Usein hajasijoittaminen ei myöskään ole taloudellisesti perusteltua.

3) Tuulivoimaloiden koko ja väri

Yleensä ottaen voidaan sanoa, että suuremmalla tuulivoimalalla on suurempi vaikutus maisemaan. Pienempi tuulivoimala tulee helpommin ikään kuin "luonnolliseksi" osaksi maisemaa. Toisaalta suurempia tuulivoimaloita tarvitaan vähemmän saman energiamäärän tuottamiseen verrattuna pienempiin tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden kokoluokka on syytä suhteuttaa maisemaan. Vaaleat, vähän huomiota herättävät värit ovat kokemusten perusteella ihmisten mielestä parhaita. Tornin alaosa voidaan mm. häivyttää vihreän tai sinisen eri sävyillä. Suositeltavaa on käyttää mattapintaisia pintamateriaaleja, sillä kiiltävä pinta näkyy huomattavasti mattaa selvemmin.

4) Laitoksen toimivuus

Ihmisille tuulivoimasta muodostuvien mielikuvien kannalta on tärkeää, että tuulivoimalat ovat mahdollisimman paljon toiminnassa. Jos ihmiset kokevat, että laitokset ovat jatkuvasti pysähdyksissä, kyseenalaistavat he koko tuulivoimantuotannon mielekkyyden. Tällä perusteella voidaan suositella tuulivoimaloita, jotka käynnistyvät mahdollisimman alhaisilla tuulen nopeuksilla.

5) Pyörimisnopeus

Tuulivoimaloiden liike lisää niiden aiheuttamia maisemavaikutuksia siinä mielessä, että liike luo rauhattomamman vaikutelman kuin liikkumaton rakennelma. Liian nopea pyörimisnopeus lisää maisemavaikutusta siten, että ihminen kiinnittää laitoksiin helpommin huomiota. Isoilla tuulivoimaloilla on hitaampi pyörimisnopeus kuin pienemmillä tuulivoimaloilla, ja ne ovat yleensä muuttuvanopeuksisia, eli heikoilla tuulilla ne pyörivät hyvin hitaasti.

6) Sääolosuhteet

Utuisella tai autereisella säällä tuulivoimalat eivät näy kauaksi. Pilvisellä säällä laitokset sulautuvat taustaansa selvästi lyhyemmillä etäisyyksillä kuin kirkkaassa auringonpaisteessa.

7) Valon ja varjon vilkkuminen

Erillinen kysymys visuaalisten vaikutusten tarkastelussa on tuulivoimaloiden joissain tilanteissa aiheuttama valon/varjon vilkkuminen. Auringon paistaessa tuulivoimalan takaa aiheuttaa lapojen pyöriminen vilkkuvan varjon, joka voi ulottua useiden satojen metrien päähän laitoksesta (auringon noustessa tai laskiessa). Mitä suuremmasta tuulivoimalasta on kyse, sen kauemmaksi tämä vilkkuva varjo voi ulottua. Tämän vaikutuksen alue on helppo laskea ja ottaa huomioon voimaloiden tarkkoja sijoituspaikkoja suunniteltaessa, mikäli se on kyseisessä sijoituspaikassa olennainen kysymys.

Kysymys tuulivoimaloiden näkymisestä maisemassa liittyy myös tuulivoimaloiden vaikutuksiin linnustoon. Lintujen törmäysriskin kannalta on parempi, että tuulivoimalat erottuvat selvästi taustastaan, mikä samalla tarkoittaa, että ne näkyvät paremmin ja kauemmaksi maisemassa.

Lähteet:

1. Weckman E., 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006, Luonto, 42 s.
2. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2001. Helsingin tuulipuiston maisemallinen ja kaupunkikuval¬linen selvitys. Yleiskaava 2002 selvityksiä. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto, kaavoitusosasto. Molino Oy 15.10.2001.
3. Energia-Ekono Oy, 1999b. Tuulivoiman projektiopas. Motivan julkaisu 5/1999.