Haku
EN
FI | EN

 

Tietoa tuulivoimasta

Vaikutukset turvallisuuteen

Kun yleisellä tasolla puhutaan tuulivoimaloiden turvallisuuskysymyksistä, tarkoitetaan lähinnä sitä vaaraa, että tuulivoimalasta irtoaisi jokin osa tai talvella kovaa lunta tai jäätä. Riski irtoilemiseen on hyvin pieni ja vaikka irtoilemisia tapahtuisikin, on havaittu, että irtoava kappale putoaa yleensä tuulivoimalan roottorin halkaisijan sisäpuolelle. Tämän tyyppisen turvallisuuden kannalta riittävänä suojaetäisyytenä pidetään 1,5 × (tornin korkeus + lavan pituus), jos voimalan läheisyydessä liikkuu yleisöä. Turvallisuusriski on kuitenkin niin pieni, että esimerkiksi virkistyskäyttöä 100 metriä lähempänä tuulivoimalaa ei ole syytä rajoittaa, mikäli se muuten on mahdollista.

Hyvän turvallisuustason ylläpitäminen vaatii ehdottomasti voimaloiden säännöllistä huoltoa ja kunnossapitoa laitevalmistajien tms. ohjeiden mukaan.

Vaikutukset lentoliikenteeseen

Yli 30 metriä korkeiden rakennusten ja rakennelmien lähistölle on haettava Finavialta lentokieltorajoitus, joka rajoittaa lentoliikennöintiä rakennelman lähietäisyydellä. Tuulivoimalat tulee myös merkitä lentoturvallisuussyistä. Useimmissa hankkeissa on riittävänä merkintätapana pidetty staattista matalaintensiteettistä lentoestevaloa. Käytännön ohjeena pidetään, että yli 45 m korkeat voimalat merkitään vähintään lentoestevaloilla (konehuoneen päällä).

Kaukana lentoasemasta (yli 10 km) sijaitsevissa voimaloissa merkintäraja on 70 m. Yli 100 m korkeiden rakenteiden merkintävaatimukset ovat tiukempia. Toisaalta myös alueella sijaitsevat muut korkeat rakenteet vaikuttavat lentoestemerkintävaatimuksiin; esimerkiksi Porin Tahkoluotoon rakennetulle 2 MW tuulivoimalalle, jonka lavan kärki käy ylimmillään 120 m korkeudessa, eivät ilmailuviranomaiset vaatineet tehostettua lentoestemerkintää, koska lähistöllä on huomattavasti korkeampi hiilivoimalaitoksen savupiippu.