Pientuulivoimalalla voidaan tuottaa merkittävä osa talouden sähköntarpeesta. Alle 2 000 watin (W) laitteet soveltuvat käyttötarpeesta riippuen kesämökin valaistukseen ja elektroniikan tarpeisiin. Omakotikäytössä noin 2 000 watin eli 2 kilowatin (kW) tuulivoimala voi hyvällä tuulisella paikalla tuottaa jopa puolet omakotitalon valaistukseen ja laitteisiin kuluvasta sähköstä, lämmitystä lukuun ottamatta. Isommat tuulivoimalat, 4–10 kW, voivat tuottaa hyvätuulisella
paikalla ja korkealle sijoitettuna hyvin jo normaalin omakotitalon kaiken valaistukseen ja laitteisiin kuluvan sähkön sekä merkittävän osan lämmitysenergiatarpeesta.
Kiinteistökohtaisia tuulivoimaloita on monen tyyppisiä: tavanomaisimmat ovat vaaka-akseliset perinteiset potkurityyppiset ja pystyakseliset Savonius ja Darrieus -tyyppiset voimalat. Vaaka-akseliset turbiinit on suunniteltu määrätylle tuulen nopeusalueelle, jolla ne toimivat parhaiten. Pystyakselinen tuulivoimala toimii hyvin pyörteisissä tuuliolosuhteissa, mikä lisää pystyakselisten voimaloiden sijoitusmahdollisuuksia.
Mihin pientuulivoimaa yleensä käytetään Suomessa?
• Akkujen lataus ja niistä sähkön käyttö 12 V, 24 V,48 V tai 230 V -järjestelmissä.
• Lämmitysenergian tuottaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmän vesi- tai massavaraajaan.
• Lämmitysenergian tuottaminen lämpimän käyttöveden varaajaan.
• Suora sähköntuotanto omakotitalon sähköverkkoon, jolloin voimalan sähkö muutetaan tavalliseksi verkkosähköksi ja voimala kytketään sulaketauluun. Ylijäämä syötetään sähköverkkoon ja alijäämä otetaan normaalisti sähköverkosta.
Teho ja energian tuotto
Tuulivoimalan nimellistehon yksikkö kilowatti (kW) ei yksin kerro sitä, kuinka paljon voimala tuottaa energiaa eli kilowattitunteja (kWh). Tuotto riippuu paikallisista tuuliolosuhteista, voimalan ominaisuuksista (mm. generaattorin hyötysuhde, säätöjärjestelmän hyötysuhde, tuulivoimalan tuulen suunnassa pysyminen) ja maston korkeudesta. Tuulivoimalan tuottokäyrän avulla voi arvioida voimalan tuottoa.
Voimala on sijoitettava riittävän korkealle
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että rannikolla on paremmat tuuliolosuhteet kuin sisämaassa. Uusi Suomen tuuliatlas on kuitenkin osoittanut, että myös sisämaassa tuulee niin paljon, että tuulivoimatuotanto on kannattavaa. Olennaista on, että voimala pääsee kiinni mahdollisimman voimakkaisiin tuuliin. Helpoiten tämä saavutetaan korkealla mastolla. Kaikki esteet, kuten puut ja rakennukset, synnyttävät pyörteitä, jotka heikentävät tuulen voimaa. Maston korottaminen vaikuttaa nopeasti energiantuottoon, mikä on metsäisessä ja kumpareisessa Suomessa tärkeää. Voimalan napakorkeuden tulisi olla selkeästi
esteitä korkeammalla.
Viisautta hankintaan
Tuulella on valtava voima. Siksi voimalan ja maston tulee olla varmasti mekaanisesti kestäviä. Korkeaan mastoon saattaa osua salamanisku, joten on huolehdittava myös siitä, että ukkossuojaus on toteutettu asianmukaisesti. Viisas voimalan ostaja varmistaa suojausjärjestelmät ja tarkistaa, että mukana on selkeät suomen- tai ruotsinkieliset asennusohjeet. Myyjän on oltava ammattitaitoinen ja osattava antaa myymästään tuotteestaan teknistä tukea. On myös syytä varmistaa, että tuotteella on riittävä takuu. Tuotteen pitää olla sekä mekaanisilta että sähköisiltä osiltaan eurooppalaiset standardit täyttävä
ja CE-merkitty.
Osa toimijoista myy tuotteitaan myös avaimet käteen -periaatteella, joka on asiakkaalle vaivattomin tapa hankkia pientuulivoimala.
Verkkoon liittyminen
Jos tuulivoimala halutaan liittää sähköverkkoon, tulee tehdä erillinen sopimus paikallisen sähköverkkoyhtiön kanssa. Kysy tuulivoimalan toimittajalta verkkoon kytkentämahdollisuudesta ja neuvottele asiasta paikallisen verkkoyhtiön kanssa jo ennen lopullista hankintapäätöstä. Verkkoyhtiöltä saat tiedot voimalan verkkoon liittämisen edellytyksistä.
Pientuulivoimalasta yleiseen sähköverkkoon siirtyvälle sähkölle ei välttämättä löydy ostajaa. Tällöin sähköverkkoyhtiön kanssa voidaan sopia, että ylimääräinen sähkö siirtyy verkkoon ilmaiseksi.
Tuulivoimalan tulee olla teknisesti turvallinen ja asennusten asianmukaiset. Tuulivoimalaitos kannattaa liittää verkkoon kolmivaiheisena aina, kun se on mahdollista. Noin 3 kW ja sitä pienempiä tuulivoimaloita voi kuitenkin liittää verkkoon myös yksivaiheisena. Teknisiä ominaisuuksia määrittää standardi EN 50438 ja sen erityisesti Suomea koskeva osa. Asennukset saa tehdä vain sähköalan ammattilainen, jolla on asianmukaiset asennusluvat. Apua verkkoon liityntään liittyvissä asioissa saa tarvittaessa tuulivoimalan myyjältä.
Ennen kuin tuulivoimalan saa kytkeä verkkoon, tulee verkkoyhtiölle toimittaa tarvittavat kaaviot kytkemisestä sekä valtuutetun sähköasentajan tekemä käyttöönottotarkastuspöytäkirja. Kannattaa tiedustella sähköyhtiöstä mitä dokumentteja tarvitaan, toisille sähköyhtiöille riittää pelkkä ilmoitus verkkoon liitynnästä.
Voimassaolevan sähköverolain mukaan ansaintatarkoituksessa sähköä verkkoon tuottava osapuoli on verovelvollinen. Sähköntuotto on silloin raportoitava omalle tullipiirille ja siitä on maksettava vero. Verovelvollisuudesta on kahta tulkintaa, toisen mukaan verovelvollisuus poistuu, jos sähköä ei myydä. Mikäli paikallinen sähköyhtiö ostaa ylijäämäsähkön, tulee myös itse käytetystä sähköstä maksaa vero.
Laki tulee muuttumaan vuonna 2011, jolloin pientuottajat tultaneen vapauttamaan veron piiristä.
Minkälaisia lupia tarvitaan?
Ennen hankintapäätöstä on otettava selvää, minkälainen on oman kunnan rakennusjärjestys. Asiat lähtevät liikkeelle yhteydenotolla kunnan rakennustarkastajaan.
Lupamenettely vaihtelee kunnittain. Tavallisinta on, että kaava-alueella vaaditaan rakennus- tai toimenpidelupa voimalan maston korkeudesta riippuen. Kaava-alueen ulkopuolella tyypillisesti vaaditaan vain toimenpidelupa.
Rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen on liitettävä karttaote tai asemapiirustus, johon on merkitty voimalan sijoituspaikka. Liitteeksi tarvitaan voimalan julkisivupiirros.
Lisätietoja:
STY:n ja Motivan Pientuulivoimaopas (pdf-tiedosto)
Kysymyksiä -> pientuulivoimalat - kohta STY:n sivuilla
Eaglen www-sivut
Ostajan muistilista (Finnwind oy)
Finnwind oy:n usein kysyttyä- sivu